Call to action: äänestä Suomi Natoon!

Tilanne Euroopassa on nopeasti kiristynyt sodan partaalle. Vaikka merkkejä on ollut ilmassa pitkään, on moni halunnut sulkea silmänsä Venäjän toimilta. Vaikka Venäjän resurssit ovat monella mittarilla arvioiden heikot, on se sotilaallista voimaa käyttäen ja ydinaseisiinsa turvautuen onnistunut uhkailemaan itsensä takaisin neuvottelupöytiin. Venäjä on myös suuresti hyötynyt korkeasta fossiilisten polttoaineiden hinnoista ja Euroopan energiaturvallisuuden heikkoudesta. 

Kylmän sodan pahimpinakin suomettumisen aikoina olemme tähynneet länteen. Siihen suuntaan otettujen askelten pituus on vaihdellut Neuvostoliiton johdon antaman siiman pituuden ja lännen myötämielisyyden mukaan. Suurimpina saavutuksina YK-jäsenyys ja liittyminen EEC:hen. Neuvostoliiton romahdus, joka yllätti täysin itäisen naapurin asiantuntijoina pidetyn ulkopoliittisen johtomme, jätti Suomelle sopivasti tilaa, ja uskallusta, hakea EU-jäsenyyttä. Muistettakoon kuitenkin, että Brysselin jäsenhakemuksen jättäminen nuijittiin nopeasti pöytään vasta sen jälkeen, kun oli saatu tietää Ruotsin jo kolkuttavan EU:n ovea. Suomelle EU:hun liittyminen ja Euroon meno oli, kuten tasavallan presidentti Koivisto on todennut,  pitkälti myös turvallisuuspoliittinen ratkaisu. Turvaa siis tuolloinkin haettiin lännestä, vaikka EU ei tarjoa jäsenmailleen sotilaallista suojaa. 

Neuvostoliiton miehityksen kokeneet Baltian maat käyttivät 2000-luvun alussa oman mahdollisuutensa Suomea paremmin: EU:n lisäksi ne varmistivat itsenäisyytensä ja tulevaisuutensa liittymällä myös Natoon. Suomessa ulkopoliittinen johto huojui 1990-luvun lopulla kahden vaiheilla Natoon liittymisestä, mutta suomettumisen ajan ulkopoliittisista ajatuksista irti päästäminen oli vaikeaa, erityisesti siksi, ettemme vaihtaneet omia päätöksentekijöitämme, kuten Baltian maissa oli tapahtunut. Poliittisella johdollamme ei ollut rohkeutta tehdä sitä, mikä olisi ollut tarpeen. 

Naton kannatus kasvaa nopeasti

Suomessa ulkopoliittista keskustelua on hämärretty puheella Nato-optiosta, EU:n puitteissa tehtävästä eurooppalaisesta puolustusyhteistyöstä tai Ruotsin kanssa tehtävän puolustusyhteistyön syventämisestä. Erityisesti syksystä 2021 alkaen Naton kannatus on kasvanut kohisten niin Suomessa kuin Ruotsissakin. Jo puolet kansalaista on sanonut kannattavansa Nato-jäsenyyttä, mikäli valtiojohto niin suosittaa. 

On hyvin todennäköistä, että jäsenyyden kannatus nousee edelleen, mikäli Venäjä hyökkää uudelleen Ukrainaan. Tällä hetkellä tilanne näyttää todella vakavalta. Länsimaat, mm. Suomi, on kehottanut kansalaisiaan poistumaan maasta. 

Suomen Nato-jäsenyyshakemus pitää laittaa vireille mahdollisimman pian. Nato edellyttää kandidaattimaiden kansalaisten tukea jäsenyydelle. Kansanäänestyksen järjestäminen olisi kuitenkin merkittävä riski, sillä tulokseen pyrittäisiin varmasti vaikuttamaan loputtomien trollitehtaiden sumentamassa mielipideilmastossa, kuten oikeusministeriön vaalijohtaja muistutti HS:n haastattelussa. 

Eduskuntavaaleissa voidaan äänestää myös Natosta

On meillä toinenkin mahdollisuus kuulla kansan mielipide. Reilun vuoden päästä pidettävät eduskuntavaalit tarjoavat erinomaisen mahdollisuuden äänestää myös Nato-jäsenyydestä. Noissa merkeissä valitut kansanedustajat voisivat validisti äänestää liittymisestä. Itse jäsenhakemusprosessi pitää siitä huolimatta käynnistää heti. 

Naton omien sääntöjen mukaisesti uuden jäsenmaan hyväksyminen edellyttää sen jäsenmaiden parlamenttien hyväksyntää. Nopeimmillaankin jäsenyysprosessi veisi aikaa ja tarjoaisi Venäjälle hybridivaikuttamisen paikkoja, joista kaikki eivät suuntautuisi suoraan Suomeen. Halutessaan kiristää ruuvia, voisi Venäjä käyttää energia-asettaan ja laaja-alaista hybridivaikuttamista kansalaismielipiteeseen useammassakin itäisen Keski-Euroopan maassa. Euroopan yhtenäisyys ja solidaarisuus olisivat varmasti koetuksella.

On tärkeää huomata, että vaikka Suomi ja Ruotsi olisi muutaman vuosikymmenen ajan toivotettu tervetulleiksi Natoon sen ihmeemmin kyselemättä, voi tilanne nyt olla toinen. Yhteispuolustuksen pitää vahvistaa koko liittoutumaa ja palvella kaikkien etuja. Kyse ei ole vain siitä, mikä meille olisi mieluisinta. Tästä huolimatta jäsenyyttä pitää hakea viipymättä ja tehdä kaikkemme, että sen myös saavutamme. Jakolinjoja piirretään kartalle, halusimme tai emme.

Venäjää uhkaa ainoastaan länsimaiset arvot

Venäjä puhuu turvallisuusuhista. Todellinen uhka kohdistuu maan kleptokraattiseen eliittiin: Ukrainan valitsema länsisuuntaus herättäisi varmasti epätoivottuja kysymyksiä myös Venäjällä maan demokratian tilasta ja korruption määrästä. Sisäpoliittinen uhka on siivottava pois tarvittaessa sotilaallisin keinoin. 

Kaikista vastuuttomin vaihtoehto Suomelle olisi jättäytyä Venäjän tahdon varaan. Siihen ei ole myöskään tarvetta. EU osoitti yhtenäisyyttä vastatessaan yhdellä kirjeellä Venäjän vaatimuksiin. Talouspakotteiden joukkoon on ensimmäistä kertaa sovittu otettavaksi mukaan myös energia. 

EU on taloudellinen voima, mutta Nato tarjoaa jäsenilleen kovan turvallisuuden takeet. Suomen oma puolustus muodostaa parhaimmillaankin pidäkkeen, mutta ei todellista pelotetta. Emme halunneet voimapolitiikan paluuta, mutta emme voi sulkea siltä silmiämme.

On aika ottaa vastuu turvallisuudestamme ja tulevaisuudestamme. Suomi Natoon.

Anniina Iskanius