Koulutuksesta säästäminen tulee kalliiksi

Helsinki valmistelee parhaillaan talousarviota ensi vuodelle.

Koronan hoito- ja palveluvelkoja ei ehditty maksaa, kun uudet haasteet jo lisäävät epävarmuutta ja menopaineita. Erityisen kallista tällä hetkellä on rakentaminen ja energia.

Itse ajattelen, että kaiken julkisen rahankäytön pitää olla tuloksellista ja sitä pitää voida tarkastella kriittisesti. Vaikeus syntyy siitä, että useat todelliset tuottavuutta parantavat toimet ovat erittäin vaikeita tunnistaa, toteuttaa ja johtaa.

Otetaan esimerkiksi digitalisaation hyödyntäminen varhaiskasvatuksessa, jossa työvoimapula on tällä hetkellä valtava. Helsingissä ei ole käytössä tietojärjestelmää, jossa vanhemmat voisivat ilmoittaa lastensa loma-ajat, muuttuneet hoitoajat tai yhteystiedot. Tämä kaikki hoidetaan jakamalla ja jäljentämällä paperilomakkeita. Kun Helsingissä varhaiskasvatuksen piirissä on yli 26 000 lasta ja 6000 työntekijää, käytetään merkittävä määrä aikaa tehtäviin, jotka perheiden – ja myös kaupungin – näkökulmasta kannattaisi hoitaa digitaalisesti.

Koska todelliset tuottavuutta parantavat toimet ovat hitaita, epämukavia ja vaikeita toteuttaa (esimerkiksi Helsingin surullisen kuuluisa palkkasotku), on näitä lykätty tai jätetty tekemättä. Samaan aikaan investointipaine on suuri – kaupunki kasvaa ja kaupunkilaiset tarvitsevat aiempaa enemmän palveluita. Ratkaisuksi budjettiin tarjotaan helpompaa juustohöyläämistä, mutta kasvatuksen ja koulutuksen toimialalle tämä ei sovi.

Euro varhaiskasvatukseen vähentää laskua myöhemmin

Avaan ajatteluani: varhaiskasvatus on koulutusmuoto, joka tasaa sosioekonomisia eroja muita koulutusmuotoja paremmin. Käytännössä se tarkoittaa, että varhaiskasvatukseen osallistuneilla lapsilla on paremmat valmiudet koulunkäyntiin ja he tarvitsevat vähemmän erityistä tukea oppimiseen. Tämä on kuitenkin mahdollista vain, mikäli varhaiskasvatuksen henkilöstö on pätevää ja heitä on riittävästi.

Todellisuudessa lapsia joudutaan hakemaan kesken päivää, koska aikuisia ei ylipäänsä ole riittävästi paikalla. Helsingin varhaiskasvatuksessa on huutava pula ylipäänsä työntekijöistä – epäpätevistäkin. Siitä kertoo myös toimialajohtaja Satu Järvenkallaksen tekemä päätös sulkea leikkipuistoja ja siirtää henkilöstöä päiväkoteihin. Tästä huolimatta kasvatuksen ja koulutuksen toimialan budjettiesityksestä puuttuvat todelliset toimet henkilöstökriisin ratkaisemiseksi. Työryhmiä on perustettu. Nyt tarvitaan toimia ja näkemystä – ja rahaa!

Kaikki koulut eivät ole yhtä hyviä

Tilanne ei ole häävi myöskään perusopetuksen puolella. Tutkimukset osoittavat perheiden valitsevan usein asuinalueensa koulun perusteella. Heikomman sosioekonomisen taustan omaavien alueiden kouluihin on vaikea saada päteviä opettajia. Työrauhaongelmat ja riittämätön tuki oppimisvaikeuksista kärsiville lapsille ja nuorille pelottavat vanhempia. Huono-osaisuuden kierre kouluissa on valmis.

Helsinki on lisännyt rahaa kasvatuksen ja koulutuksen budjettiin kuluneiden vuosien aikana. Silti ongelmat ovat syventyneet. Erityisesti koronakriisi kohteli lapsia ja nuoria tylysti: kun yhteiskunta suljettiin ja siirryttiin etäopetukseen, tipahti suuri joukko kärryiltä. Korona vahvisti oppimiseroja erityisesti heillä, joilla oli vaikeuksia jo aiemmin.

Varhaiskasvatukseen ja peruskoulutukseen panostaminen aiempaa enemmän on välttämätöntä. Nykyisin oppimiserot vastaavat 2,5 vuoden oppimäärää kaupungin sisällä.

Lähtökohtien tasaaminen kannattaa

Emme voi rakentaa Helsinkiä, jossa tyydymme siihen, etteivät kaikki saa hyvää ja laadukasta peruskoulutusta.

Tutkimukset osoittavat, että heikko koulumenestys ruokkii syrjäytymistä ja työelämän ulkopuolelle jäämistä. Tästä aiheutuvat kulut ovat taloudellisesti ja inhimillisesti katsottuna valtavia, paljon suurempia kuin koulutukseen tehdyt lisäykset. Esimerkiksi Sitra on laskenut, että pelkän peruskoulutuksen varassa oleva aiheuttaa 370 000 euron ylimääräiset kustannukset julkishallinnolle kouluttautuviin verrattuna. Valtiontalouden tarkastusvirasto on arvioinut yhden syrjäytyneen nuoren kustannuksiksi on arvioitu olevan miljoona euroa.

Laajemmin katsottuna kyse on myös siitä, riittävätkö osaajat ja tekijät Suomessa. Koulutustasomme on laskenut. Samalla laskee mahdollisuutemme selvitä velkavuoresta ja turvata yhteiskunnan palvelut työikäisen väestömme vähentyessä.

Eduskuntavaalit 2023 ovat tulevaisuusvaalit

Seuraavat eduskuntavaalit pidetään 2. päivänä huhtikuuta 2023. Silloin päätetään myös siitä, onko koulujärjestelmämme kykenevä varmistamaan, että jokaisella lapsella ja nuorella on edellytykset pärjätä, kouluttautua ja elää omannäköistä elämää.

Minä olen Anniina Iskanius, eduskuntavaalit 2023 -ehdokas, Kokoomus, Helsinki.

Eduskuntavaaliehdokas 2023, Anniina Iskanius, Helsinki, Kokoomus