Viime viikolla sijoittajat ja start upit kokoontuivat Slushiin. Paikalla oli 12 000 perustajaa, sijoittajaa, kansainvälisen median edustajia ja lahjakkuuksia – toisin sanoen tuhansia äärimmäisen yritteliäitä ihmisiä sekä valtava määrä pääomaa etsimässä sijoituskohdetta. Upea tapahtuma, erittäin innostava ilmapiiri.
Silmiinpistävää oli myös, kuinka Slushissa isoilla, näyttävillä osastoillaan osaamista houkuttelivat mm. Saksa, Alankomaat, Japani, Italia, Ranska ja lukuisat muut maat. Arvatkaapa kuka ei näkynyt: osaamispulasta suurimmin kärsivä Suomi. On vaikea uskoa, että emme ymmärrä tehdä sitä, mitä kaikki muut osaamisesta kilpailevat maat tekevät: markkinoida maatamme ja mahdollisuuksia tehdä täällä työtä ja yrittää, kasvattaa uusia yksisarvisia ja menestyviä yrityksiä.
Miten osaajapula on syntynyt?
Suuret ikäluokat eläköityivät
Vuonna 2010 työmarkkinoillamme tapahtui käänne. Tuon vuosiluvun jälkeen työmarkkinoiltamme on vuosittain poistunut enemmän väkeä kuin sinne on tullut. Samaan aikaan syntyvyys on tunnetusti alhaisella tasolla. Jos eläkeläisten ja vauvojen välinen suhde Suomessa jatkuu nykyisellään, olemme ainoa Pohjoismaa, jossa väkiluku kääntyy laskuun 2030-luvulla.
Riittämättömät koulutusinvestoinnit
On selvää, että usealla alalla koulutuspaikkojen määrä ja opetuksen sisältö eivät ole pysyneet työmarkkinoiden muutoksessa mukana. Tarvitsemme jatko-opiskelupaikkoja ja korkea-asteen koulutusta erityisesti sinne, missä nuoret ikäluokkammekin ovat: erityisesti siis pääkaupunkiseudulle, jossa samasta opiskelupaikasta kilpailee kaksinkertainen määrä nuoria.
Minimaalinen työperäinen maahanmuutto
Median ja keskustelupalstojen puheesta voisi päätellä, että Suomeen tulee joukoittain ulkomaisia työntekijöitä. Tämä ei pidä paikkaansa.
Työperäinen maahanmuutto on itse asiassa Suomessa vasta 1990-luvulla alkanut ilmiö. Tulijoita ei ole missään vaiheessa ollut samoissa määrin kuin muihin Pohjoismaihin. Vertailun vuoksi: länsinaapuri Ruotsin vuosittainen maahanmuutto on kolminkertainen (noin 45 000 osaajaa) Suomeen (noin 15 000) verrattuna. Kotimainen keskustelu maahanmuutosta on vuodesta toiseen mustavalkoista, paikallaan junnaavaa ja sitä hallitsee yksittäisiin esimerkkeihin keskittyvät kärjistykset.
Suomen huono vetovoima
Suomi ei ole ongelmineen yksin. Osaajapula vaivaa lähes kaikkia Euroopan maita. Työmarkkinat ovat etenkin korkeasti koulutettujen osaajien kohdalla globaalit. Kilpailemme siis tekijöistä muiden maiden kanssa.
Ei vaadi useamman vuorokauden kestävää vaakatason räntäsadetta, jotta ymmärtää, miksi Suomi ei ole erityisen houkutteleva maa. Pimeys, kylmyys, vaikea kieli ja arjen harmaus yhdistettynä asumisen ja elämisen kalleuteen, korkeaan verotukseen, kankeaan työmarkkinapolitiikkaan ja sääntö-Suomeen ovat melkoisen luotaantyöntävä cocktail.
Osaajapulan on siis syytä nousta kevään 2023 eduskuntavaaleissa isoksi puheenaiheeksi.
Mikä ratkaisuksi osaajapulaan?
Työperäinen maahanmuutto toimivaksi
Maahanmuuton lisäämistä pitää tavoitella. Se ei ole missään nimessä lääke kaikkiin Suomen ongelmiin, mutta etenkin pääkaupunkiseutu tarvitsee paljon uusia suomalaisia.
Maahanmuuton lainsäädäntö tarvitsee kokonaisuudistuksen. Maahanmuutto tulee keskittää yhdelle viranomaiselle, jolle annetaan tehtävään riittävät resurssit, ja joka kantaa vastuun maahanmuuton toimivuudesta.
Sen lisäksi tarvitsemme suunnitelman, kuinka osaajia houkutellaan Suomeen. Vähintään Slushin kaltaiset mahdollisuudet pitäisi hyödyntää!
Unohdetaan saatavuusharkinta
Jos maahanmuuttajalla on Suomessa työpaikka, muutto ei saa tyssätä saatavuusharkintaan. Nykyisestä järjestelmästä tulee luopua. Se voitaisiin korvata esimerkiksi pisteytykseen perustuvalla järjestelmällä: korkea pisteluku kertoo halukkaan hyvistä mahdollisuuksista työllistyä, voi hän tulla Suomeen etsimään työpaikkaa.
Lisäksi Suomessa voitaisiin ottaa käyttöön viisumit työperäisessä maahanmuutossa.
Näin maahanmuuttaja perheineen voisi saapua Suomeen ja aloittaa työnteon mahdollisimman nopeasti. Kun ensimmäinen oleskelulupa korvataan viisumilla, painottuu ennaltaehkäisyn sijaan järkevä riskinhallinta.
Panostetaan jo Suomeen saapuneisiin
Tulijoihin on suhtauduttava uusina suomalaisina, ei muukalaisina. Turvapaikanhakijoiden mahdollisuuksia siirtyä työelämään tulee parantaa nykyisestä. Maahanmuuttajan sitouttaminen sekä kieleen että työpaikkaan on tehokas keino parantaa kotoutumista ja integroimista yhteiskuntaan.
Erityisesti maahanmuuttajanaisten työllisyysastetta täytyy saada nostettua merkittävästi.
Kotoutumismalli voitaisiin muuttaa työelämävetoiseksi: suomen alkeiden opiskelun jälkeen annetaan mahdollisuus toteuttaa kotoutumiskoulutus työn ohessa.
Lisäksi on syytä panostaa enemmän siihen, että saamme kansainväliset opiskelijat pysymään ja työllistymään Suomessa.
Jokainen työ on arvokas
Jokainen työtehtävä ja ammatti on arvokas niin kuin on sen tekijäkin. Monen kerroksen työmarkkinoista ja palvelusväki-ajattelusta on päästävä eroon. Meillä ei voi olla sellaisia työmarkkinoita, joilla virkamies päättää, millaista osaamista, ahkeruutta ja toimeliaisuutta kulloinkin tarvitaan. Asennemuutos on välttämätön.
Sosiaaliturva ja verotus kannustavaksi
Suomalaisten ostovoima ei saa hiipua hiipumistaan. Verotuksen ja etenkin tuloveron kilpailukyvystä on huolehdittava. Työn tekemisen tulee olla aina kannattavaa. Tämä on itsestäänselvyys, mutta sosiaaliturvajärjestelmämme monimutkaisuuden takia tavoite jää Suomessa liian usein toteutumatta.
Kevään 2023 eduskuntavaalit ja seuraava hallituskausi ovat ratkaiseva hetki
Kevään 2023 eduskuntavaalit ja seuraava hallituskausi ovat ratkaiseva hetki tarttua kokonaisvaltaisesti osaamispulaan. Pelissä on koko Suomen hyvinvointi.
