”Muista ystävää”, ”Ystävä tuo iloa elämään!”, ”Ilahduta omaa ystävääsi Ystävänpäivänä!”…Helmikuun ensimmäisten viikkojen aikana meistä tuskin kukaan välttyy vaaleanpunaisin sydämin kyllästetyiltä mainoksilta.
Mutta entä jos ei ole ketään ystävää, kenelle sen suklaarasian ostaisi?
Suomi on Euroopan yksinäisin maa
Monelle ruuhkavuosia elävälle hiljainen koti ja yksinolo olisi tervetullut uutinen. Yksinoloa ei toki tule sekoittaa yksinäisyyden kokemukseen. Yksin ei aina tarkoita yksinäisyyttä.
Mutta yli 500 000 suomalaista on jatkuvasti tahtomattaan yksin. Se on valtava määrä ihmisiä. Lisäksi huimat joka viides suomalainen tuntee itsensä ainakin ajoittain yksinäiseksi. Näin paljastaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen finsote-tutkimus.
Suomalaiset ovat muita eurooppalaisia yksinäisempiä. Sitä ei ole vaikea uskoa. Itsenäisyyttä ja yksin pärjäämistä korostava kulttuurimme yhdistettynä siihen, ettei toisen ihmisen asioihin ole tapana puuttua, erakoittaa tehokkaasti.
Suomessa myös asutaan yksin yleisemmin kuin muissa EU-maissa. Yksinasuminen on ollut kasvussa jo pitkään, vuoden 2021 lopussa Suomessa oli 1,28 miljoonaa yksinasuvaa eli 45 prosenttia aikuisväestöstä asui yksistään.
Kun tähän kaikkeen vielä lisää ujon luonteenpiirteemme ja kuinka vaikeaa monelle meistä on tutustua muihin ihmisiin, ei ole ihme, että suomalainen on yksin.
Yksinäisyys tappaa ja maksaa
Yksinäisyys altistaa syrjäytymiselle. Syrjäytymisen yksi oireista onkin juuri ongelmiensa kanssa yksin jääminen. Syvästi yksinäinen ei ehkä enää uskalla lähteä etsimään uusia ihmissuhteita ja pelkää sosiaalisia nöyryytyksiä.
Lisäksi sosiaalinen eristäytyneisyys altistaa ihmisen monille vakaville sairauksille. Kroonisesti yksinäisten elinajanodote on muita vertailuryhmiä heikompi ja alttius erityisesti infektioille, sydänsairauksille ja masennukselle muita vahvempi.
Yksinäisyyden terveysriskit ovat samassa suuruusluokassa kuin tupakoiminen – ja kolme kertaa suuremmat kuin ylipainon. Yksinäiset käyttävätkin sosiaali- ja terveyspalveluita huomattavasti enemmän kuin muut ikäisensä.
Yksinäisyyden ehkäisy on siis tärkeää sekä yksilötasolla että koko yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta.
Lapsen kanssa kotona olevat riskiryhmää
Yksinäisyyttä voi kokea kuka tahansa. Elämäntilanteesta ja iästä riippumatta.
Muutto uudelle paikkakunnalle, kiire, syrjäisellä tai pienellä paikkakunnalla asuminen, tekemisen tai harrastusten puute, perhetilanne, rahatilanne, työtilanne, terveysongelmat, äkillinen elämänmuutos, huonot liikenneyhteydet – nämä ovat kaikki tekijöitä, jotka voivat helposti aiheuttaa yksinäisyyttä.
Tutkimusten perusteella yksinäisyys korostuu aikuisuuden alku- ja loppupäässä, 20–29-vuotiaiden nuorten aikuisten ja yli 70-vuotiaiden ikäryhmissä. Ikääntyneistä jopa joka kolmas kokee olevansa yksinäinen.
Mutta yksi suuri yksinäisyyttä kokeva ryhmä unohtuu usein keskusteluista: pienten lasten vanhemmat.
Etenkin vauvan kanssa kotona olevat äidit ja isät kokevat jäävänsä yksin. Kollegat ja kumppani kiitävät työelämässä, mutta oma puhelin pysyy hiljaa ja kellon viisarit liikkuvat tuskaisen hitaasti monen hoitovapaalla olevan arjessa.
Koronaepidemia on ennestään lisännyt perhevapaalla olevien äitien yksinäisyyttä. THL:n Finlapset-tutkimuksen mukaan yksinäisyyden tunne on lisääntynyt 48 prosentilla synnyttäneistä vanhemmista.
Leikkipuistojen aamupäivätoiminta tärkeää ennaltaehkäisyä
Monet viimeaikaiset päätökset ovat entisestään pahentaneet tilannetta. Yksi esimerkki on leikkipuistojen sulkeminen.
Helsingin kaupungin henkilöstöä siirretään myös keväällä 2023 leikkipuistoista päiväkoteihin henkilöstövajetta paikkaamaan. Henkilöstön siirtojen seurauksena tänä keväänä pysyy kiinni 39 leikkipuistoa. Näissä ei voida näin ollen järjestää pikkulapsiperheille suunnattua avointa aamu- ja iltapäivätoimintaa.
Leikkipuistojen avoin aamupäivätoiminta ja sen tuokiot ovat perheille tärkeää avointa varhaiskasvatusta. Leikkipuistot ovat tärkeitä kohtaamispaikkoja, josta saa maksutta ja matalalla kynnyksellä vertaistukea ja sisältöä pitkiin päiviin. Leikkipuistojen toiminta vähentää vanhempien yksinäisyyttä ja kokoaa samassa tilanteessa olevia yhteen.
Näin aion kansanedustajana torjua yksinäisyyttä
Asian yleisyydestä huolimatta yksinäisyys on Suomessa vieläkin ainakin jossain määrin tabu. Minä haluan kansanedustajana nostaa yksinäisyyden ehkäisyn parrasvaloihin.
Yhdessäolo ja yhteydenpito ovat taitoja, joita jokainen meistä voi harjoitella. Mutta päättäjien tehtävä on luoda parhaat mahdolliset edellytykset sosiaaliselle vuorovaikutukselle.
Haluan tehdä Helsingistä mallikaupungin yksinäisyyden ehkäisyssä:
- Jo päätösten suunnitteluvaiheessa pitää arvioida päätöksen vaikutus yksinäisyyteen. Esimerkiksi Helsinki on arvioinut varhaiskasvatuksen onnistumista mittaamalla, onko jokaisella lapsella ainakin yksi kaveri. Kaverisuhteiden määrää saatiin kasvatettua – ja yksinäisyyttä vähennettyä.
- Fokus elämän ”riskikohtiin” kuten työttömyys, hoitovapaa, vanhempainvapaalta töihin paluu ja eläköityminen.
- Luodaan maksuttomia matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja eri elämäntilanteissa oleville ryhmille, joissa ihmiset voivat tavata.
Tarvitsemme enemmän yhdessäoloa, iloa, vapautta ja mahdollisuuksia Suomeen. Meillä on hyvä, puolustamisen arvoinen maa kaikille suomalaisille ja Suomeen muuttaville. Tehdään siitä vielä parempi!
Tervetuloa mukaan tiimiini!
