HS uutisoi Helsingin virkahenkilöiden suunnitelmista lakkauttaa painotetun opetuksen luokat Helsingissä – tämä tarkoittaisi luopumista esimerkiksi kielipainotuksista ja musiikkiluokista. Syyksi esitetään segregaation torjunta.
Tukea esitys on saanut jo ainakin vihreiden ja vasemmistopuolueiden riveistä. Osa näistä poliitikoista, esimerkiksi apulaispormestari Nasima Razmyar, selittelee olevansa painotetun opetuksen puolella, mutta samalla hän on valmis purkamaan luokkamuotoisen opetuksen tai valitsemaan oppilaat arpomalla. Käytännössä painotettujen luokkien purkaminen merkitsisi siirtymistä valinnaisaineiden opetukseen. Ja juuri tästä ovat huolissaan niin vanhemmat kuin koulutkin.
Vastustan esitystä voimakkaasti. Ensinnäkin, siinä, että haluaa varmistaa hyvän koulutien omalle lapselleen, ei ole mitään pahaa.
Jos lapsi on esimerkiksi kiinnostunut kielistä tai perheen suunnitelmissa siintää lähivuosina muutto ulkomaille, miksi painotettuun opetukseen hakeutumisessa olisi jotain pahaa? Ei siinä ole.
Segregaatiota ei torjuta lakkauttamalla kouluista se osa, josta niin oppilaat, opettajat kuin vanhemmatkin pitävät. Toteutuessaan esitys voisi jopa kiihdyttää segregaatiota. Tutkimusten mukaan vanhemmat valitsevat asuinpaikan usein jo ennen esikoulua, ja yksi painava kriteeri liittyy alueen kouluun.
Esitys on vieras todellisuudelle myös siksi, että Helsingin yläkouluista kolmannes on yksityisiä kouluja. Painotettu opetus jatkuisi näissä kuten ennenkin. On aivan selvää, että muuttoliike kiihtyisi – mutta ei tavalla, jota virkahenkilöt tavoittelevat.
Jos oma lähikoulu ei ole houkutteleva vaihtoehto, on virkamiesten ja päättäjien syytä katsoa peiliin. Koulujen välillä on eroja oppimistuloksissa, samoin koulujen sisällä. On välttämätöntä kohdentaa nykyistä reilummin resursseja niihin kouluihin, jotka eivät nauti suosiota lähikouluina.
Kouluissa pitää panostaa perustaitoihin. Suomen kielen heikko osaamistaso on yhteydessä koulumenestykseen myös muissa aineissa. Kunnollinen luku- ja kirjoitustaito on edellytys elämässä ja opinnoissa pärjäämiselle. Tämä pitäisi taata jokaiselle lapselle ja nuorelle.
Kokemukseni mukaan helsinkiläiset vanhemmat eivät halua kuuta taivaalta: he haluavat että oppitunneilla on työrauha, että lapsella on kavereita ja että perusasiat, esimerkiksi oppimateriaalit, ovat saatavilla koko luokalle. Varsin kohtuullisia toiveita.
Tulevissa eduskuntavaaleissa huhtikuussa päätetään myös siitä, millaista koulua lapsemme käyvät. Äänestä fiksusti.
