Voihan perhe – Suomi tarvitsee uuden lasten­saanti­maiseman

Suomi tarvitsee nyt politiikkaa, joka välittää selvän viestin: perheen perustaminen ei vie elämääsi syöksykierteeseen. Enemmän vapautta elämiseen ja olemiseen, myös vanhempina. Tämän eteen aion kansanedustajana tehdä töitä.

Väitän, että Suomessa on vaikea tuntea olevansa hyvä vanhempi.

Maamme on toki monella tapaa maailman kärkeä lasten hoidossa ja huolenpidossa. Mutta ankarat näkemykset juuri siitä oikeasta vauvan ruokinnasta, ruutuajasta, varhaiskasvatuksesta ja vanhemmuuden suorittamisesta tuntuvat monesta todella vaikeilta täyttää.

Kun tämän kuorman päälle lisätään negatiivinen perhepuhe ja ilmapiiri, ei ihme, että moni lykkää perheellistymistä.

Tulokset ovat karut: Suomen syntyvyys on maailman matalimpien tasolla – selkeästi matalampi kuin muissa Pohjoismaissa. Samalla väestömme on maailman ikääntyneintä. Yhteenlaskutoimitus ei ole monimutkainen, mutta sen merkitys erittäin keskeinen.

Tarvitsemme lisää vapautta elämiseen ja olemiseen, myös vanhempina.

Teoksessa Teoriani perheestä Juha Itkonen kirjoittaa, kuinka kummallista puhetta kohtaavat usein ne perheet, joissa molemmat vanhemmat haluavat tehdä töitä.

Kummastelu ulkopuolisen avun tarvitsemisesta tuntuu helposti piilotetulta syytökseltä: hyvä vanhempi kyllä selviäisi tästäkin itse. En ymmärrä miksi pitäisi. Vanhemmuus on vaikeaa muutenkin. Apua saa ja pitää pyytää, yksinpärjäämisen ihanteesta on aika luopua.

Lapsikielteisiä päätöksiä

Viime vuosina Suomessa on tehty päätöksiä, jotka ovat pahentaneet tilannetta entisestään.

Vain harva pienten lasten vanhempi on aktiivinen politiikassa. Se on ymmärrettävää: harva haluaa muutenkin hektiseen elämänvaiheeseen vielä lisää vaativia aikasyöppöjä.

Tämä näkyy myös siinä, miten priorisoimme lapsiperheiden kannalta keskeisiä palveluita.

Esimerkkejä lapsikielteisestä politiikasta löytyy valitettavasti lukuisia:

  • Varhaiskasvatuksen henkilöstökriisin yhdeksi ratkaisuksi on ehdotettu kotihoidontuen Helsinki-lisän palauttamista. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että äidit jäisivät pois työelämästä, hoitamaan lapsia kotona. Näin käy, sillä perheiden välinen vastuunjako on Suomessa edelleen voimakkaasti naisten harteilla. Naiset joutuvat siis paikkaamaan palveluiden puutteet.
  • Helsingin synnytyssairaalatilanne on häpeällinen. Resurssit ovat riittämättömät. Naistenklinikka on usein ääriään myöten täynnä ja synnyttävät äidit käännytetään Espooseen ja Hyvinkäälle. Osastolle ei myöskään saa tulla ajoissa. Tuloksena esimerkiksi matkasynnytykset ovat yleistyneet.
  • Synnytyspeloista huolimatta synnytykseen valmistautuminen on jätetty äidin omille harteille verkkokurssien avulla – sairaalaan ei pääse etukäteen tutustumaan kuten aiemmin.
  • Marinin hallituksen toimet talouden tasapainottamiseksi ovat olleet olemattomia. Siitä huolimatta leikkuriin joutui lapsettomuushoitoja yksityisillä terveysasemilla käyvien Kela-korvaus. Pieni summa, iso symbolinen merkitys ihmisille, joille asia on ajankohtainen.

Perhemyönteisen politiikan aika

Osalle meistä lapsettomuus on valinta ja toive, jota kunnioitan suuresti. Perheen perustaminen ei ole kaikille unelmien täyttymys tai henkilökohtaisesti tärkeää. Mutta heille joille toiveet ja todellisuus perheestä eivät kohtaa, tukea tulee antaa perhemuodosta riippumatta.

Ylösalaisin kääntyneen väestöpyramidin oloissa päättäjien on nyt suunnattava tarmonsa siihen, miten saamme luotua perhemyönteisen ilmapiirin.

Tarvitsemme nyt politiikkaa, joka välittää selvän viestin: perheen perustaminen ei vie elämääsi synkkään syöksykierteeseen. Yhteiskunta kunnioittaa ja antaa tukea erilaisille ratkaisuille sekä perheille.

Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirch on puhunut uudesta lastensaantimaisemasta. Kyse on nuorten toiveista, ajatuksista ja peloista vanhemmuutta koskien – koetusta epävarmuudesta, toisaalta elämäntyylistä.

Pienten lasten vanhemmat miettivät mahdollisten toisen ja kolmannen lapsen kohdalla, riittäisivätkö omat voimavarat, kestäisikö parisuhde ja onko varaa muuttaa isompaan asuntoon. Lapsettomat nuoret aikuiset miettivät, istuuko vanhemmuus heidän muihin elämänsuunnitelmiinsa ja erilaisiin mahdollisuuksiin. Tai he odottavat, että elämäntilanne vakiintuisi, jotta uskaltaisi kohdata vanhemmuuden suuren vastuun ja sitoutua vuosikymmeniksi toiseen ihmiseen.

Nämä kaikki pohdinnat ovat varsin ymmärrettäviä ja tarpeellisiakin, kun ollaan isojen päätösten äärellä.

Emme tarvitse ihmeitä: Jos peruspalvelut ovat kunnossa ja rahaa jää vielä palkasta sen verran, että apua voi tarvittaessa hankkia lastenhoitoon tai vaikka siivoukseen, näyttää tilanne yhtäkkiä paljon valoisammalta. Silloin yhä useampi uskaltaa toivottavasti tavoitella unelmiaan myös perheen perustamiseksi.

PS. Tiesitkö muuten, että kotitalousvähennyksen saa myös lastenhoidosta.

Voihan perhe – Suomi tarvitsee uuden lasten­saanti­maiseman